Kun toimeen tartutaan...

Tammen Reino kertoi viime sunnuntain aikoihin käyneensä Särkelässä.

Kuusamon Särkelä on varsin syrjäistä tienoota. Se on palanen vanhaa Kuusamoa, jossa on säilynyt monia merkkejä menneisyydestä. Tammi mainitsi, että siellä on mm. viime aikoihin asti käytössä olleet käsikivet. Niitäpä ei taidakaan olla enää monessa kylässä?

- Pettuhuhmariakin siellä kyselin, kertoi kelloseppä. On sellaisiakin ollut aivan viime vuosiin asti. Sodan jälkeen isännät vielä huhmarin avulla kessuja hienontivat. Ehkä tosiaan semmoinenkin löytyy. Luultavasti muiltakin kyliltä kuin Särkelästä.

Särkelän puolessa on viime kesänä löydetty, niin kerrotaan, puun kuiduista valmistettu verkko - tai valmistettua verkkoa. Kokonainen se ei enää ollut. Sellainen on vallan harvinainen ja muistona menneiltä ajoilta erinomaisen arvokas. Se pitäisi ehdottomasti säilyttää ja kaikki muukin senkaltainen löytö.

Mahtaneeko enää missään Kuusamon alueella olla vanhaa tuulimyllyä? Tätä kysymystä aprikoimme Tammen kanssa. Ennen sotia sellainen oli Kuolion Vattulassa. Mutta sitten se on hävinnyt. Tuulimylly oli myöskin Posion Hyväniemen edustalla Kumpuvaaran ja Haahtisaaren välisessä saaressa. Sen omisti Albin Kumpuvaara. Siinä jauhettiin vielä 1930-luvulla, mutta sitten mylly jäi rokuliin ja rappeutui ja hävisi.

Häviäminen on kaiken vanhan kohtalo.

Häviöiltä voidaan kuitenkin myös vanhaa pelastaa. Pitäisikin pelastaa nykypolvea ja varsinkin tulevaisia varten, sillä hyvä olisi ihmisen aina tuntea jotakin myös menneisyydestä. Mitä enemmän, sen parempi.

Kuusamon ja samalla koko Koillismaan menneisyys on nykyisin useammille melko sakean upeton peitossa. Vain muutamat harvat asianharrastajat ovat hankkineet hieman enemmälti tietoja Kuusamon vanhoista vaiheista. Ehkä sentään varsin monetkin, mutta niitä ei ole voitu saattaa yleisempään tietoon. Nykyisin ovat yhä useammat heränneet oivaltamaan näiden seutujen historian tutkimisen ja historiallisten todistuskappaleiden sekä muun aineksen pelastamisen ja tallentamisen tärkeyden.

Reino Tammi kertoi minulle, että Kuusamon Metsästys- ja Kalastusseuralla on ollut jo jonkin aikaa suunnitelma vanhojen kuusamolaisten metsästysaseiden ja kalastusvälineiden keräämiseksi. Tuollaiset entisoloista ja -elämästä kertovat välineet havainnollistavat aivan arvaamattomassa määrässä meille jo oudoiksi käyneitä oloja, unhoon vaipuneita tapoja, elämänmuotoja, kehitystasoa ja sen sellaista.

Metsästys- ja Kalastusseuralla on lisäksi sellainen suunnitelma, että seuran tontille, johon jo on rakennettu maja, pystytettäisiin joku vanha aitta mainittujen metsästys- ja kalastusvälineiden säilyttämiseksi. Toisin sanoen pikkumuseo. Sopiva aitta onkin jo tiedossa. Sellainen on Tahkolassa sijaitseva vanha, varsin hyvässä kunnossa oleva rakennus, jonka kerrotaan toimittaneen pikku vihan aikana piilopirtin virkaa.

Mutta vanhaa tavaraa olisi saatava kokoon muutakin ja sitä varten sopiva suoja Kuusamoon. Olisi löydettävä ja irrotettava tarkoitukseen sovelias vanha, tyylikäs rakennus ja pystytettävä se sopivalle paikalle pitäjän keskustaan - siis kirkonkylän vaiheille. Siitä tulisi museo.

Voi, voi. Täällä olisi niin - niin paljon tuonkaltaista työtä. Kotiseututyötä. Mutta paljonhan meitä on täällä tekijöitäkin, kun oikein sakilla asiaan innostumme!

Koillissanomat 17.4.1953