Gabriel Tuderus
pappi ja sissieversti,
haukka ja kyyhkynen
saman puseron sisällä.
Totta se tietenkin on:
Minut karkotettiin Turun akatemiasta
ja koko kaupungista kolmeksi vuodeksi
juopottelun, tappelun, uppiniskaisuuden
tähden. Siitä tuli sitten elinkautinen.
Se tapahtui maaliskuussa 1659.
kolmesataa kaksitoista vuotta sitten.
Olit aito itsepäinen suomalainen kaveri.
Vastusten lannistaja, erämaan valloittaja.
Tietenkin pidin sitä rangaistuksena,
Epäoikeudenmukaisena kohteluna; en minä
toisia juopompi ollut mutta parempi kestämään.
Toisilla oli luonnetta näytellä, niinhän aina,
tiukan paikan tullen surkeata katuvaista
ja luvata parannusta
johon eivät itsekään uskoneet.
Sinut karkotettiin "herrain vainioille",
jumalanvaltakunnan työnjohtajaksi.
Kova pehtoori sinusta Lapissa tulikin.
Sain käskyn kuninkaalta - tai sainhan sen
hänen apulaiseltaan piispalta
lihallisen isäni suulla saneltuna
(isäni oli kirkkoherrana Kemissä):
Hävitä saamein, likaisen lapinväen taikausko!
- 2 -
Naulitse heidän pakanallinen henkensä ristille,
sitähän kuninkaan ja piispan käsky tarkoitti.
Turussa kärsimäsi vääryyden pyhässä vihassa
sinä aloitit kehitysaluepoliittiset toimesi,
oman tuderuslaisen uskonsotasi,
yhden miehen hurjan ristiretken.
Kristikirkko on lukenut sen minulle ansioksi,
nuoruudensyntien sovitukseksi Jumalan edessä.
Itse asiassa minä tein kauheinta syntiä mitä
Ihminen täällä maanpäällä pystyy tekemään.
Tapoin ja tuhosin ihmisen elävän hengen,
kiskoin kielen elävän ihmisen suusta,
turmelin tuhansia terveitä.
Raahasit kitkalaisen Aikio Aikionpojan,
heimonsa shamaanin, mahtavan hengenmiehen
yksioikoisen käräjälautakunnan tuomittavaksi.
Syytit häntä noituudesta, sait oikeuden
langettamaan pyhän kuolemantuomion.
Sen minä tein.
Ei kuitenkaan pystytty panemaan tuomiota täytäntöön,
sen sinä myös tiedät. Aikio Aikionpoika karkasi
- se oli mahtava teko -, erkani aineellisesta
ilman hirttosilmukkaa, ilman myrkkyannosta,
ilman pyövelin pitkäterä piilukirvestä
ruumiistaan silloin kun vankiryöväri
häntä saatteli rekeen käytettynä
Kitkalta Piitimen mestauspaikalle.
Hänen jumalansa pelasti hänet
sinun murhamiestesi käsistä
- meidän murhamiestemme
Entä ne "noitarummut"?
- 3 -
Kokosin niin kuin piispa oli käskenyt
kaikkien saamelaissukujen kannukset
- noitarummut kuten me kristityt
niitä tahdomme nimittää.
Kitkan ja Maanselän lappalaisten kannukset
annoin lähettini, uskollisen uudisasukkaan
kuljettaa Kuusamojärven Viitasaareen.
Siellä ne poltin, omin käsin sytytin.
Omin käsin kitkit lappalaisten "pakanuuden",
tuhosit heidän uskontonsa, kulttuurinsa,
katkaisit siten näkymättömän viime siteen
kaukaisen menneisyyden alkutietoon.
Sen tein enkä tehnyt mitään muuta
kuin toteutin itseäni ihmisenä.
Minun esi-isäni ja sinun olivat
menettäneet otteen alkutietoon
monta sukupolvea aikaisemmin.
Sinä kävit uskonsotaa ja voitit sen,
sait pelastetun maineen maallisiin
elämänkirjoihin, joista jää vain
häviävä hyppysellinen tuhkaa.
Ei ihminen maan päällä eläessään tiedä
vaikka kovin hyvin uskoo tietävänsä
hyvääkö hän tekee vai pahaa.
- 4 -
En tiedä miten sinun laitasi veli Gabriel
on siellä iankaikkisuudessa. Kenties hyvin.
Ei sinua sovi täällä tekemisistäsi syyttää.
Sinun asemassasi olisin kaiketi menetellyt
samalla syyntakeettoman sokealla tavalla.
En minä sinua syytäkään veli Gabriel,
syytän tämän päivän hengenheimolaisiasi
- jos minulla on oikeutta siihenkään -
jotka ihmistä hallitessaan, orjuuttaessaan
käyttävät sinuakin kilpenänsä.
Yhden minä sinulle sanon:
Kunnioita ihmistä, rakasta elämää, kaikkea elämää.
- Teoksesta: Sähkeitä tähdistä 1971 -