Portland Oregon kesäkuun 18. päivänä 1946

Hyvä Reino

Rauhan tervehdys täältä jälleen.

Tässä on vähän myöhästynyt tämän kirjoittamisen kanssa, on tuota touhua aina siksi. No niin kiitos kirjeestä. Se oli matkalla yksitoista päivää. Sanomalehtiä olen saanu useita nippuja. Viimeisessä ole Posion jättiläis metsänraiskaus touhut. Mielenkiintoista niissä oli ne Suonnankylä ja Vasaraperän uutiset. Se Kuusamon ja Posion raja. En tiennyt sitä ennen Kumpu-Alppi. Olenhan hänenki kanssa heiniä vetäny keväthangella. Ja sitte Suonnankylän nuori polvi. En tiennyt Murto-Fredrikillä olleen seitsemää poikaa. Vieläkö hän itse elää? Ja sitte se Käki-Janne, Joki-Pekan vävy. Silläki Riikansa kanssa seitsemän poikaa. Ja oli sillä Aro-Kallellaki yksi poika silloin, kun lähdin sieltä. Tuntuu oikein miellyttävältä saada uutisia vanhoilta olinpaikoilta. Siis kiitos vain niistä.

Joku viikko sitte me innostuimme tavallaan mukaan kysymykseen tai asiaan. Me lähetimme äidillesi ja veljellesi Kaarlolle paketin kummallekki. Ne sisälsi kahvea, viskuja, rusinoita, riisiryyniä ja jotain muita makeita. Tässä olisi sitte niiden tarkoitus. Luulen että ei ole koskaan Santeri Kaikkosen (Kehäsaaren) jälkeläiset olleet yhteen kokoontuneina eli yhdessä paikassa kaikki yhdellä kertaa. Niin esitämme, että tekisitte sen tämän kuluvan kesän elokuun yhdestoista päivä, se on sunnuntai. Keittäkää niitten pakettien sisällöstä mitä niissä on ja antakaa sukulaisten nauttia vapaasti ja MUISTELKAA MINUA SIELLÄ TÄYTÄN SILLOIN VIISIKYMMENTÄ VIISI VUOTTA.

Reino, sinun tehtäväksi esittäisin että ottaisit siitä sukulaisjoukosta valokuvan, jos suinki mahdollista. Minä kirjoitan veljellesi ja siskoille, että he hommaa kaikki perheensä jäsenet siksi päiväksi Suonnansaareen. Siitä on kyllä vaivaa ja vastusta, mutta luulen olevan myös hauskaakin. Lähetin äitillesi selostuksen miten täällä meillä laitetaan herkkukeitot. Jos ne paketit eivät tule siksi päiväksi niin saatte sitte päättää itse koska on sopivin aika.

Siis, toivotan hauskaa siihen juhlaan. Myöskin Jumalan runsas siunaus olkoon tukenanne.

Sydämellisin terveisin

Eno Matti ja Anni.

-----------------------------------------------------------------------------------------------

Portland Oregon elokuun 27. päivänä 1950

Hyvä Reino ja perheesi

Terveisiä täältä meiltä. Olemme voinu hyvin huolimatta tavattoman kuivasta kesästä. On ollu oikein Elijaan pouta. Ei sitte huhtikuun ole yhtään satanu ei edes pilvistä päivääkään ole ollu. Tulen vaara on suuri. On jo vahinkoja tehnytki. Neljäkymmentä vuotta sitte sanottiin että Oregonissa sataa kolmetoista kuukautta vuodessa, nyt näyttää kääntyvän toista tietä.

Viime viikolla yhtenä iltana saavuin tyästä kotia niin Anni oli jotenki salaperäisen näkäinen. Laski kahvea kuppiin ja sitte sano että hänellä on minulle Kuusamon uutisia. Sitte näyttää sinä päivänä tullutta Koillissanomaa ja sanoo: Katoppa, sinun kuva on tässä ? ? ? ? ? ? no niin Reino. Enhän voi muuta kuin kiittää kun vaivauduit niin suureen työhön. Mielestäni en niin suurta huomiota ansainnu. Mutta kun olit niin asian ajatellu niin paljon kiitoksia Reino.
Yllätyshän se minulle oli, mutta viehätyksensähän on siinäki vallanki silloin kun se tulee vilpittömästä sydämestä. Onhan se mukavaakin joskus verestää siellä niiden ihmisten muistoa, jotka minunki on joskus tunteneet ja että kaikki sukulaiset saavat tietää missä on ja elää. Täällä monta suomalaista joutuu maan multiin ettei koskaan Suomen sukulaiset saa tietää mihin on joutunu. Kuolevat eikä sen jälkeen jää minkäänlaista henkilötodistusta. Useammin saavat hautansa kunnan kustannuksella ja siellä ei paljon kysellä sukulaista. Korkeintaan nimi on sanomalehdessä ja paikka missä haudataan.

Mainitsen tässä yhden esimerkin. Seattlen kaupungissa Washingtonin valtiossa oli muuan suomalainen mies. Jokuset arvelivat hänen olevan kaukaa Lapista lähtöisin, kun kysyttiin mistä hän on kotoisin, vastattiin Suomesta. No mistä sieltä? Vastattiin: Suomi on niin pieni maa, että sen pitemmälle ei tarvi selittää. Hän kuoli, eikä kukaan voinu sukulaisille tietouttaa.

Kun vähän paperiin sopii, niin mainitsen vielä sanan pari siitä Taivalkosken miehestä, Antti Koukkarista. Hän kierteli täällä länsirannikolla Oregonin, Washingtonin ja Californian suomalaisseuduilla. Hänen oppaana kyyditsijänä ja tulkkina oli Amerikan suomalainen pappismies, pastori Paul Heideman. Hän täällä Amerikan Uraalien länsipuolella. Viimeisen saarnan puhui täällä Portlandin suomalaisessa evankelis Lutherilaisessa kirkossa. Kansaa oli täysi huone. Sanan vaikutus ilmentäytyi kyynelinä kuulijain silmänurkissa.

Meidän Anni iloiten kiittää Sinua kun olit laittanut minun kuvan siihen lehteesi. Toivotamme Sinulle terveyttä ja jatkuvaa innostusta työssäsi.

Sydämellisin terveisin
Eno ja Anni
________________________________________

Reino Rinteen eno (äidin veli) Matti August Kehäsaari syntyi Kitkajärven Kehäsaaressa 11.8.1891, kuoli Portland Oregon USA 13.4.1974. Kastepäivä 15.9.1891, kummit tal. Juho Fredrik Kallioinen ja vaimo Anna, talp. Herman Kallioinen ja taltr. Maria Kallioinen, kastoi v.t. kirkkoherra Kaarlo Retriikki Sorri. Otti Amerikassa käyttöön nimen Matt A. Salmi. Puoliso Anni Hill, hänellä lapsia aikaisemmasta avioliitosta. Muutti Amerikkaan v. 1910 (19-vuotiaana), kävi Suomessa kesällä 1957. Tiedot koonnut Wesa Rinne 27.3.2006