Yllättävän runsaasti on Koillispohjanmaan väki kantanut korsia tähän kekoon. Muurahaisten tavoin on tartuttu siekailematta havunneulasiin ja tuota pikaa kyhätty kokoon sellainen kekonen, että sen suojassa vain ilman pakkasen pelkoa voidaan talvelle lähteä. Toisin sanoen Koillissanomilla oli ilo ja onni lähteä viikko sitten varsinaiselle taipaleelleen lähes kolmentuhannen, tarkalleen 2948 tilaajan ystävällisessä ja asiaan innostuneessa seurassa, jossa on turvallista eikä tule ikävä.
Tämän numeron painoon mennessä tilaajien joukko on kasvanut yli kolmentuhannen rajan. Se on nyt 3274.
Koillissanomain hyvä vastaanotto on päivän selvä osoitus siitä, että Koillispohjanmaa tarvitsee tällaisen oman lehden. Niinikään se osoittaa, että tämä koilliskansa kykenee itse omiksi tarpeikseen aikaansaamaan tämmöisen henkisen työaseen, jolla voidaan porata vaikeuksien peruskallioita yhteisen paremman tulevaisuuden rakentamisen tarkoituksessa.
Ilmeisesti tämä maankolkan paremman tulevaisuuden paremman tulevaisuuden rakentamisen tarkoituksena tähän kekoon on raahannut havunneulasensa myös Kuusamon tunnettu Tupuri, vetreä humoristi ja kelpo koiranleuka pakinamiehenä. Ensimmäisenä hän on rientänyt julkisuudessa Koillissanomain ulkopuolella lausumaan tämän palleroisen tervetulleeksi omalle työsaralleen. Läheskään kaikki lukijamme eivät tunne Tupuria. Sen tähden on syytä mainita, että hän käyttää oivallisten pakinoittensa tyylillisenä tehostuskeinona vertauksilla puhumista ja lisäksi asioiden asettamista mitä erilaisimpiin asentoihin, muunmuassa päälaelleen. Tupuria ei sen vuoksi sovi ottaa aivan sananmukaisesti, sillä silloin useinkin päädyttäisiin vääriin, Tupurille vahingollisiin johtopäätöksiin.
Kun Tupuri poika esimerkiksi veistelee, että "sisältää tämä uusi lapsonen parhaasta päästä muista jokapäiväisistä aviiseista, ennen kaikkea Liitosta saksittuja uutisia ja kirjoituksia", tarkoittaa hän todellisuudessa: kas vain tuota pikku veitikkaa, tuota Koillissanomat-palleroista, sillä on uutisia ja kirjoituksia omasta takaa vaikka millä mitalla ja mikä merkillisintä, se ei ole toistaiseksi ollenkaan saksinut Liittoa! Tätä Tupuri tarkoittaa, sillä muussa tapauksessa hän laskettelisi luikuria, mikä ei ole hänen tapaistaan.
Veitikka silmäkulmassaan Tupuri epäilee, että eihän vain sittenkin tähän puolueettomaan pitäjälehteen sisältyne politiikkaa, mikä epäilys tietenkin on aiheeton, mutta kylläkin Tupurin lausumana ymmärrettävä: tahtoo sanoa. että kun hän ei itse ole mukana. Vertauskuvallisesti Tupuri jaarittelee Troijan puuhevosesta, "joka on ollut pakko salassa, yän hämyssä, tuoda sisälle itse linnoitukseen". Tupurin vilkkaan mielikuvituksen rakentamiin pilvilinnoitukseen Koillissanomat ei pyri hänen rauhaansa häiritsemään. Ei veikkoset!
Lopuksi Tupuri käyttää terävintä huumori-kirvestään veistellen seuraavasti: "Palovartijoiden on syytä olla hereillä ja vaaran uhatessa kolmesti kiljaista, että vieras mies on hiipinyt taloon, ottakaa kiinni ja tarkastakaa sisäelimiä myöten!"
Koilliskansa on ottanut lujin kourin kiinni Koillissanomista. Samalla kun se pitää huolen siitä, ettei "vieras mies pääse hiipimään taloon", se pitelee tiukasti kiinni Koillissanomista, jos sitä joku yrittää "väkivaltaan vivahtavilla houkutteluyrityksillä" tai muilla yrityksillä pois riistää. Koillissanomat ei taivu mihinkään poliittiseen aidanseipääseen, jos se taipuisi niin silloin me yhdessä lukijoiden kanssa jättäisimme sen oman onnensa nojaan.
Vaikka Tupurin "havunneulanen" oli hieman toisenlainen kuin kolmentuhannen muun, ei meidän ole käytävä häntä moittimaan. Tämänpäiväisestä teostamme lausuvat painavan arvostelunsa tulevat sukupolvet. Kun Koillispohjanmaan historiaa kerran kirjoitetaan, ei silloin varmaan myöskään Tupurin "ystävällistä" suhtautumista Koillissanomien syntyyn unohdeta.