Kuusamon koskien pelastuksen siemen sisältyi koskisotaan. Voisi päätellä, että Kuusamon kosket pelastivat itse itsensä komeudellaan, kiehtovuudellaan, erikoisuudellaan, kansallisella ja kansaivälisellä maineellaan. Kummankin suuren yhtiön johdossa oli henkilöitä, jotka tahtoivat kruunata koskien kahlitsijain maineensa vangitsemalla Kuusamon erämaakosket. Tämä on minun yksityinen ajatukseni, mutta rohkenen pitää sitä varsin tukevalla jalustalla seisovana. Missään tapauksessa Kuusamon koskilla ei ollut sellaista taloudellista eikä energiatuoton merkitystä, että se olisi ratkaisevasti vaikuttanut yhtiöiden kannanottoihin: ne oli saatava hinnalla millä hyvänsä.
Tietysti yhtiöt olivat muutenkin pahimpia toistensa kilpailijoita; oli eturistiriitoja, taloudellisia ja muita pyyteitä, joista ei voitu sopia neuvotteluin. Mutta nimenomaan Kuusamossa ristiriidat huipentuivat koskien erikoisuuden takia. Niistä ei voitu tehdä kompromissia. Niihin käsiksi pääseminen merkitsi vääjäämätöntä yhteenottoa.
Pian sen jälkeen, kun maajako-oikeus oli vastoin toimitusinsinööri Veikko Veijolan tahtoa, mutta uskottujen miesten mielen mukaisesti päättänyt sijoittaa Pohjois-Kuusamon yhteismetsäpalstan siten, että Kitkajokilaakso tuli kuulumaan sen alueeseen, yhtiöt ryhtyivät ostamaan koskiosuuksia yksityisiltä yhteismetsän osakkailta. Siitä muodostui ankara kilpailu, johon oli ennakolta varauduttu. Oli värvätty pitäjän eri puolille ostoasiamiehiä, kaikkiaan puolisensataa, joista suurin osa Imatran Voimalla.
Ei ollut mitenkään varmaa, että meneteltiin oikein ja laillisesti ryhtymällä ostamaan yksityisiltä yhteismetsän osakkailta koskiosuuksia, mutta yhtiöillä ei ollut aikaa ryhtyä odottamaan sen seikan selviämistä, onko laillinen myyjä yhteismetsän asioita hoitava elin, hoitokunta, jota ei ollut vielä nimetty ja joka sai lailliset toimintaoikeudet vasta myöhemmin, vai yksityisillä osakkailla. Mutta yhtiöt riskeerasivat ja ryhtyivät kaupantekoon siinä toivossa, että yksityiset osakkaat todettaisiin laillisiksi myyjiksi. Silloin voimassa olevan vesilain mukaan yhtiö, jonka hallussa olisi 2/3 koskiosuuksista saisi automaattisesti väliaikaisen rakennusluvan ja pääsisi valjastamaan koskia.