Kuusamon kosket olivat poikkeus kaikkien maamme koskien joukossa. Ne kiehtoivat aivan erityisesti myös koskirakentajia, taloudellisin laskelmin operoivia teknokraatteja. Tuntuu siltä kuin nämä maineikkaat erämaaputoukset olisivat erikoisesti haastaneet koskien vangitsijoitakin; luonteensa ja tehtävänsä mukaisesti nämä eivät voineet pitää edes mahdollisena rauhanomaista rinnakkaiseloa koskien kanssa. Voimarakentajille kosket lauloivat taisteluhaastetta ja nämä ottivat sen vastaan.
Kuusamon erämaakosket, joilla oli näkijöitä ja kokijoita, tuntijoita ja ystäviä ulkomaalaistenkin joukossa, kiehtoivat tietenkin suomalaisia luonnonystäviä. Voimaton - nimenomaan taustavoimaton - valtion luonnonsuojelun valvoja yritti parhaansa, samoin tiedemiehiin ja muihin oppineisiin nojaava mutta kansan keskuudessa vieroksuttu luonnonsuojeluliike. Todella merkittävä vaikutusvoima siltä taholta kuitenkin lähes tyystin puuttui. Koskisodan kynnyksellä ja sen puhjettua täytyi jokaisen realistisesti
asioita pohtivan ja päättelevän pitää erämaakoskien - nimenomaan yhteismetsän läpi virtaavan Kitkajoen koskien pelastamista utopiana.
Kuusamolaiset - talolliset ja mökkiläiset, työläiset ja toimihenkilöt, itselliset ja yksityisyrittäjät, kansa laidasta toiseen - olivat isojaon edistyessä virittyneet toiveisiin paremmasta tulevaisuudesta, aineellisesti valoisammasta huomispäivästä. Se ei ollut kummeksuttavaa eikä perusteetonta. Oli koettu sodat monine evakkotaipaleineen, kauhut ja kärsimykset; sota oli lopulta pyyhkäissyt lähes kaiken ihmisten rakentaman ja aikaansaaman niin Kuusamon kuin Posion alueelta. Lisäksi sota oli lohkaissut ison alueen ikivanhaa Kuusamoa naapurivaltakunnalle. Muistettiin sotia edeltäneiden aikojen puutteet ja taloudelliset ahdingot ja
jälleenrakennuskauden lähes ylivoimaisia ponnistuksia vaatineet vuodet.
Uupunut ja ylimuistoisen kauan parempaa odottanut kansa näki isojaon tuovan metsien vapauttamisen muodossa - sitä ennenhän ne olivat käytännöllisesti katsoen hakkuukiellossa - uuden aikakauden omalle kamaralle. Se mitä koskista ja vesivoimasta luvattiin - ikuisen onnen Sampo tänne ollaan saamassa! - tuntui sadunomaiselta.