Jokaisella meillä on äiti. On ainakin ollut. Jokaisella meistä on syytä aivan erikoisella tavalla muistaa tämä ensi sunnuntaina. Silloin on jälleen äitien päivä.
On paljon erilaisia sanoisinko omia tekemiämme juhla- ja merkkipäiviä ja varsinkin viikkoja. Sellaisia, jotka ovat tulleet muotiin vasta hiljattain - meidän "valistuneella" ajallamme.
Mutta mikään ei niissä kohoa arvossa tai valtavuudessa äitien päivän tasolle. Niillä muilla on kapea perusta. Äitien päivä on siitä erikoinen, että se perustuu jokaiseen meistä ja että se nojaa parhaimpaamme meissä - sydämeemme. Äitien päivä on juhla matalassa majassa, köyhän kodissa yhtä hyvin kuin suuremmissa ja yltäkylläisemmissä oloissa. Äitien päivänä ei yleensä puhuta paatoksella juhlatilaisuuksissakaan, niin kuin puhutaan monissa aatteellisissa juhlissa, aatteellisena merkkipäivinä. Äidinrakkaus on kaikkia aatteita ylevämpi.
Äiti on meitä jokaista niin lähellä, että hän merkitsee meille jokaiselle niin paljon, ettemme voi - vaikka olisimme kuinka paatuneita ja huonoja matkamiehiä - kunnioittaa häntä vain huulillamme. Äiti on sentään pitävä kiinni meitä jokaista sydämestämme, vaikkakin näkymättämällä ja kenties ohuttakin ohuemmalla säikeellä.
Maailma olisi tavattomasti paljon pahempi ja ilmeisesti jo lopullisesti sortunut ristiriitoihinsa ja kaiken muun suuntaisiin riitoihin, ellei ihmiskunnalla olisi äitejä. Kaikkialla on äitejä - kaikkialla on äidinrakkautta, kaikkialla on lapsen rakkautta äitiin, Luojan kiitos. Niin kauan kuin näin on, niin kauan ei ole lopullista hätää ja niin kauan on toivoa paremmasta, kauniimmasta, valoisammasta ihmiskunnan tulevaisuudesta.
KOILLISSANOMAT 7.5.1954