On juurikaan päättymässä eräs vaihe Koillissanomien historiassa. Mikäli nyt 15-vuotiaan yhteydessä voidaan puhua historiasta. Kaikki on kuitenkin suhteellista. 15-vuotias ihminen on varsin nuori eikä hän ole tehnyt mitään historiaa. Jos sen sijaan huippu-urheilija pysyy huipulla 15 vuotta, hän on tehnyt historiaa. Jos sota kestää 15 vuotta, sekin on historiaa. Tosin pitempiäkin sotia on käyty ja taisteltu loppuun. Muistammehan 30-vuotisen sodan, jossa suomalaisetkin olivat mukana.
Jonkinlaista sotaa on ollut myös Koillissanomien historia. Jokaisen lehden alkutaival on 'sotaa'. On taisteltava, ellei muutoin, niin ainakin olemassaolon puolesta. Sitähän se on jokaisen ihmisyksilönkin kohdalta.
Koillissanomat on 15-vuotisen taipaleensa varrella kasvanut, kuten asiaan kuuluukin. Ensin lehti ilmestyi 5-palstaisena vipusena kerran viikossa. Sitten siirryttiin hieman isompaan kokoon, sivut levitettiin 6-palstaisiksi. Seuraava vaihe oli siirtyminen 2-kertaa viikossa ilmestyväksi, samalla sivujen palstalukua lisättiin yhdellä. Kun sitten tarvis vaati, muutettiin lehti 3-päiväiseksi. Nyt on tämäkin vaihe päättynyt. Ensi viikosta lähtien Koillissanomat tulee neljästi viikossa. Levikki, joka vuonna 1951 oli noteerattu 2800 kappaleeksi, on vähitellen hivuttautunut ylöspäin. Nyt se on saavuttanut 6000 kappaleen rajan.
Koillissanomain tärkein tehtävä on voimiensa mukaan edistää Koillismaan kehitystä, olla mukana rakennustyössä. Milloin asiat niin vaativat lehden on puolustettava maakunnan ja sen asukkaiden etuja, taisteltavakin. Sillä paljon on niin yksilön kuin esimerkiksi maakunnan elämäntiellä sellaisia tekijöitä, joista ei selvitä voitollisesti muutoin kuin taistellen. Kovassa elämänmenossa ei käy aina päinsä väistely. Pakoonkaan ei voi painella. Ei myöskään passiivinen vastarinta aina auta. Vaikeuksien ja vastoinkäymisten härkää on käytävä kiinni sarvista. Niin tämä kansa on tehnyt. Eikä se ole huonosti taistellut.
Koillissanomat 28.11.1964