Jälleen on aika toivottaa onnea niille kymmenille tuhansille suomalaisille, jota aloittavat jalon taistelun tulevan uransa saavuttamiseksi tänä päivänä kansakoulun ensimmäisellä luokalla. Useimmat 7-vuotiaista urhoollisista tuskin ajattelevat - jos yleensäkään koko kouluhommaa pohtivat - vielä tässä vaiheessa tulevaa elämänuraa.
Menevätpähän kun on mentävä. Sitä salaperäistä mahtia, joka käskee ehdottomasti lähtemään liikkeelle, ei tunneta. Kouluko lienee sen nimi vai opettaja tai kansan sivistystahto. Vaikka tähän joukkoliikkeeseen rynnätään kaikkialla maassa samana päivänä, samalla kellonlyömälläkin, ei sitä itse mukaan lähtijän joukossa minään "liikekannallepanona" käsitetä. Ja sehän ehkä hyväkin.
Sivistyskulttuurillisesta liikekannallepanosta siinä joka tapauksessa on kysymys, ja tapahtumalla täytyy olla valtava kantavuus. Vaikka vain neljäsosa kansakoulun aloittavista neljän - viiden vuoden kuluessa pääsisi yliopiston tain muun korkeamman koulun suojissa "loppututkinnon suorittaneeksi", joka tapauksessa he kaikki tavalla tai toisella valmistuvat elämään luku- ja kirjoitustaitoisen sivistyskansan jäseninä ja toivottavasti saavat paremman pohja- ja täydennyskoulutuksen kuin vuosi sitten saman pitkäjännitteisen operoinnin alkaneet, ainakin paremman kuin seitsemän vuotta sitten aloittaneet. Sillä koulun pitää kehittyä ja kehittyy se muuallakin kuin kehitysmaissa.
Koulu on suurenmoinen juttu. Luulen, etten pysty sitä tarpeeksi kehumaan. En tarkoita koulumme kaikkia muotoja, tasoa, sen koko hahmoa, vaan ideaa, joka on osoittautunut käyttökelpoiseksi - ei ainoastaan meillä, vaan koko ihmiskunnassa - ennen kaikkea siksi, ettei siitä tule koskaan valmista.
Vielä kerran, kun tervehdyspuhujat sanoivat, onnea ja urheutta 7-vuotiaiden vakavalle ja vekkulimaiselle suomalaiselle joukolle, jonka lukumäärää en rohkene edes 10.000 tarkkuudella arvailla.
Kantakaa kunnialla sivistyksen lippua ja viekää se yhä korkeammalle. Niin kuin kannatte ja viettekin, vaikka ette sitä lainkaan aikoisi. Vaikka päin vastoin antaisitte "pitkät" koko koululle, kuten erään iskelmän laulaja. Mutta siitä ei mitään enempää tänä päivänä.
Koillissanomat 1.9.1964